Minä uskon sinua! - sanat, jotka vapauttivat
Minusta tuntui, kuin hän olisi ensimmäinen, joka uskoi minua. Uskoi minua. Tähän asti olen saanut vain epäilyä ja epäuskoa osakseni ja jotenkin olin alkanut itsekin epäillä. Nyt minua vastapäätä istui nainen, joka sanoi, että hän tietää. Hän uskoo. Minun ei tarvitse hänelle selitellä, hän tietää, mitä ms-tauti on. Olen kymmenisen vuotta sitten huomannut outoja oloja. Niitä oli vaikea pukea sanoiksi, mutta olo ei ollut normaali. Se ei ollut terve. Minua huimasi, maailma keinui ympärilläni, välillä tuntui kuin olisin irti itsestäni ja muistini alkoi temppuilla. Pistin tuolloin kaiken väsymyksen piikkiin, sillä olin koko ajan väsynyt. Pikkuhiljaa vuosien vieriessä aloin voida vain huonommin. Pyörryin kauppakeskuksessa ja kertoessani oireistani lääkärille, hän löi käteen rauhoittavien reseptin. En niitä koskaan hakenut. Silmistäni ei optikot ottaneet mitään selkoa, milloin katsoi vasen ja milloin oikea silmä ja miinukset muuttuivat joka kerta. Olin peloissani mutta viivytin lääkäriin me