Sietämätön epävarmuus
Tänään on ollut taas huono päivä. En tiedä mitä tapahtui. Tipahdin ihan totaalisesti puolen päivän jälkeen ja iltapäivä on mennyt peiton alla. Eilen jaksoin sentään tehdä ruokaa mutta tänään voimat ovat riittäneet vain mikron käyttöön. Yksi sana. Fatiikki. Voimattomuuttani lisää myös se, että en tiedä mitä elämässäni seuraavaksi tapahtuu ja kuka sen määrittelee. Vihaan epävarmuutta. Epävarmuus syö viimeisetkin voimat ja nakertaa koko ajan alitajunnassa. En tykkää. Epävarmuuden lisäksi kaikki keskeneräinen ärsyttää ja väsyttää minua. On aina ärsyttänyt. Haluaisin asioiden ratkeavan nopeammin ja hallitummin. Haluaisin itse pystyä vaikuttamaan asioihin enemmän mutta jo jaksamiseni rajoittaa sitä. Minusta tuntuu, ettei oma elämäni ja tulevaisuuteni ole omissa käsissäni. Olen lääkäreiden armoilla, Kelan armoilla ja Kevan armoilla. Olen riippuvainen lausunnoista ja lomakkeista. Lausunnot, lomakkeet, lääkärit ja etuuskäsittelijät määrittelevät kuka olen ja mitä tulen olemaan. He määrittel