MauSteista elämää

Viime yö oli pitkästä aikaa huono. Ensin nukahdan sohvalle, tosin niin käy todella usein, ja sänkyyn kömpiessäni uni ei tullut ja jalkoja särki. Ja särki niin vimmatusti. Onneksi olen jossain vaiheessa nukahtanut herätäkseni uudelleen aivan liian aikaisin. Eihän siinä mikään auttanut, ylös vain ja kahvin keittoon. Huonoa yötä ja aamua ei helpottanut ollenkaan se, että Hesaria ei kuulunut eikä näkynyt. Olen tapojeni orja, aamu ilman Hesari ja kahvia, sekä Ylen Aamu TVtä, on katastrofi. Tänään kaksi noista petti minut heti alkuunsa. Hesaria ei ollut ja Aamu TV ei ollut vielä alkanutkaan. Mikä avuksi? Rupesin tutkailemaan tämän blogin tilastoja ja whaat? Yhdeksällä tekstilläni oli yhteensä yli tuhat lukukertaa. Siis mitä? Yli tuhat?! Kivut unohtuivat ja suuri ilo ja hämmennys valtasi mieleni. Näitä tekstejäni luetaan ja keskimäärin sata lukukertaa per teksti. Oho.. hups. Kuin tässä näin on käynyt? Fatiikin kirousta on luettu yli 200 kertaa. Siis 200! Olen sanaton. Kun aloitin tämän bl

Olen viime päivinä pohtinut paljon sitä, miten voin. Se on, ymmärrettävästi ja tottakai, yleisin kysymys mikä minulta kysytään. Miten minä voin? Olin alkuvuoden sairaslomalla syvän fatiikin takia. Jos vertaan oloani tammikuun pahimpiin fatiikkipäiviin, voin huomattavasti paremmin. Jos mietin, kuinka hermosäryt saivat minut aikaisemmin sykkyrälle peiton alle, voin paremmin. Jos oloa verrataan siihen, kuinka jalat kantoivat välillä vain vessaan, voin paremmin. Viimeisten viikkojen aikana en ole istunut keittiön lattialla sähkövatkain kädessä, joten minun täytyy voida paremmin. Olen jaksanut käydä ulkona ja jopa Musiikkitalossa konsertissa ja Kansallisoopperassa baletissa, joten oloni on parempi. Voin siis paremmin! Minkälainen sitten on tämä ”parempi olo”? Sitä lääkärikin kysyi hakiessani lisää sairaslomaa. Voih, kunpa tämän voisi selittää yhdellä lauseella mutta kun ei voi. Siihen menee aikaa ja sanoja. En tiedä, ymmärsimmekö lääkärin kanssa toisiamme, mutta ainakin sain lisää sair