Stop. Play. Pause. - mitä yhteistä on ms-taudilla ja kasettisoittimella?
Mikä päivä! Ruska hohtaa uskomattomissa väreissä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää melkein kesäisiä lukemia. Tänään on täydellinen ulkoilusää. Tai olisi. Jos jaksaisi lähteä ulos. Tällaisina päivinä kuin tänään toivoisin, että sataisi vettä. Räntääkin saisi tulla vaikka vaakatasossa. Silloin minusta ei tuntuisi näin pahalta. Tämä kaiken nielevä väsymys ja kivut, tänään jaloissa, eivät tuntuisi niin pahalta, koska siihen tunteeseen ei sisältyisi huonoa omaatuntoa sisällä, sohvalla peiton alla olemisesta. Tämä olisi helpompi jaksaa, jos ikkunasta ulos katsoessa näky olisi harmaa ja sateinen. Nyt, syksyn ja syyspäivän ollessa kauneimmillaan, itku ei ole kaukana maatessani peiton alla jalat siristen ja särkien ja fatiikin näyttäessä jälleen voimansa. Tämä tuntuu niin väärältä. Diagnoosini on aaltomainen ms-tauti. Sille tyypillistä on oireiden aaltomaisuus. Olen tänä syksynä huomannut, että omassa olossani ei juuri aaltoliikettä ole. Tai jos on, saa olla todell