Tunteet pitkin seiniä. Ja välillä itsekin.
Pari viime viikkoa on ollut paljon kaikenlaista mutta ei yhtään mitään. Olo on todella sekava. En ole saanut mitään kirjoitettuakaan, koska pitkästä aikaa tunteet ovat olleet ihan siellä täällä. Pitkin seiniä. Välillä olen ollut siellä itsekin. Seinillä. Tuntuu, että on ollut liikaa kaikkea mutta samalla olen edelleen voimaton ja väsynyt. Paljon on muuttunut mutta perusasiat pysyy. Sohva. Väsymys. Beck-leffat. Ne pysyy. Mikä sitten on muuttunut? Mulla oli pitkä epätietoisuuden ja epävarmuuden jakso tuossa taannoin ja siitä viimeksi kirjoittelinkin. No, jotain selvyyttä sain epävarmuuteen työkyky-neuvottelusta, joka pidettiin viikko sitten. Neuvottelu meni erittäin hyvin ja koin, että tulin kuulluksi ja ymmärretyksi. Juttelimme oikein hyvässä yhteishengessä ja teimme tarvittavat suunnitelmat tulevaa varten. Silti, jokin sisälläni kytee edelleen. Mikä hitto tässä on, että koko ajan on sellainen tunne, että jokin rassaa mieltä ja syö sisältä päin, vaikka monta asiaa on jo selvinnyt? Mik