Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuuta 11, 2018.

Turhautuneisuus, uhka vai mahdollisuus?

Tämän taudin kanssa elämä on kuin rulettia. Aamulla herätessä saan ensimmäisen aavistuksen siitä, minkälainen päivästä on tulossa. Sen vain tuntee kropassa. Nyt on taas mennyt viikko, kun tuo tunne on ollut silmien auki saamisesta illalla nukahtamiseen se, että pysy peiton alla, minimoi kaikki tekeminen ja buustaa hermokipulääkettä muilla kipu-ja särkylääkkeillä. Se on myös kertonut, että laita heti aamulla tummennetut lasit päähän ja älä missään nimessä lue aamun Hesarista muuta kuin otsikot. Käy suihkussa vain jos on pakko ja nauti lounaaksi, tänäänkin, kaapissa olevaa jauhelihakastiketta. Tällaisina päivinä, jos turhautuneisuuden antaa vallata mielen, tulee kiukuteltua itselleen jo heti kättelyssä ja pahimmillaan ei usko kropan signaaleja vaan päättää taistella niitä vastaan. Toissapäivänä hermostuin ihan todella ja päätin, että en anna tälle nyt periksi ja lähden ulos kävelemään. Käyn samalla apteekissa koska siellä on kuitenkin käytävä parin päivän sisällä. Päätin myös, että teen

Kapina YKssa

Kuva
Olen silloin tällöin puolileikilläni verrannut itseäni YK:hon. Olen persoonaltani rauhallinen, rauhoittava ja konflikteja karttava. Asiat pitää hoitaa rauhanomaisesti ja erilaisia näkemyksiä kunnioittaen. Kompromissi on mielestäni aina paras ratkaisu. Olen kuullut sanottavan, että hermoni ovat vähintään lehmän hermot, ja näinhän se on. Mua on todella vaikea saada suuttumaan saatika menettämään hermojani. No, rehellisesti, ei se aina ole onnistunut, eikä se todellakaan aina ole paras ratkaisu, mutta sellainen pohjimmiltani olen. Mielummin rauha, vaikka vähän pettymystä niellen, kuin avoin sotatila. Sairastuttuani en ole ollut vihainen. Olen pyrkinyt rauhoittamaan itseni ja ottamaan tilanteet ja päivät vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Sekin on mulle hyvin ominaista.  Toki on ollut huonoja aikoja ja turhautuneisuus on vallannut mieleni, mutta vihainen en ole ollut ja olen pyrkinyt välttämään pahan olon siirtämistä läheisiini. Tarvitsen heiltä positiivisuutta ja energiaa, en tappelua.