Turhautuneisuus, uhka vai mahdollisuus?
Tämän taudin kanssa elämä on kuin rulettia. Aamulla herätessä saan ensimmäisen aavistuksen siitä, minkälainen päivästä on tulossa. Sen vain tuntee kropassa. Nyt on taas mennyt viikko, kun tuo tunne on ollut silmien auki saamisesta illalla nukahtamiseen se, että pysy peiton alla, minimoi kaikki tekeminen ja buustaa hermokipulääkettä muilla kipu-ja särkylääkkeillä. Se on myös kertonut, että laita heti aamulla tummennetut lasit päähän ja älä missään nimessä lue aamun Hesarista muuta kuin otsikot. Käy suihkussa vain jos on pakko ja nauti lounaaksi, tänäänkin, kaapissa olevaa jauhelihakastiketta. Tällaisina päivinä, jos turhautuneisuuden antaa vallata mielen, tulee kiukuteltua itselleen jo heti kättelyssä ja pahimmillaan ei usko kropan signaaleja vaan päättää taistella niitä vastaan. Toissapäivänä hermostuin ihan todella ja päätin, että en anna tälle nyt periksi ja lähden ulos kävelemään. Käyn samalla apteekissa koska siellä on kuitenkin käytävä parin päivän sisällä. Päätin myös, että teen