Näkymättömät lisäosat
Sähän näytät ihan reippaalta! Olet ihan itsesi näköinen! Sulla on niin iloinen hymy tuossa kuvassa! Olen pohtinut paljon sitä, miltä mun pitäisi näyttää tai miltä minä saan näyttää. Se, että ms-tauti ei näy päälle päin, aiheuttaa välillä koomisiakin tilanteita. Kyllä, näytän edelleen itseltäni ja saatan välillä hymyillä. Olen jopa nauranutkin. Ulkomuotoni ei ole vaihtunut naapurin Liisan kanssa ja hymyni on edelleen oma hymyni. Välillä saatan vaikuttaa reippaalta ja joskus olenkin sitä. Olen Terhi, olen edelleen oma itseni. Mikä tässä sitten on niin vaikeaa? Olen miettinyt, että olisiko minua helpompi ymmärtää, jos jalkani olisi poikki? Tai jos olisin menettänyt näköni? Tai jos pitäisin outoa ääntä liikkuessani tai en osaisi enää puhua. Ehkä. Ehkä ymmärtäisin itsekin itseäni silloin paremmin. Me ihmiset haluamme konkreettisesti nähdä jos toisella on sairaus tai vamma. On niin vaikea uskoa sellaista mitä ei näe. Ja se on ihan luonnollista ja inhimillistä. Näin me toimimme, näin minä