Miltä hermosärky tuntuu?

Kun hermosärky alkaa, se alkaa hiipien. Tunne on sama kuin hermostuessa tai jännityksen noustessa. Käsissä ja jaloissa alkaa kuin jännityksen mukanaan tuoma kuumotus ja se leviää hyvin salakavalasti ja nopeasti. Samalla käsissä ja jaloissa alkaa sirinä, ihan kuin lihakset alkaisivat aluksi pienesti kuplimaan, ja lopulta isommin. Tai aivan kuin ihon alla lihaksissa vilisisi ja kuhisisi pienen pieniä muurahaisia edes takaisin. Se on siis sirinää, tärinää, muurahaisten kuhinaa ja aivan kuin ihon alla kiehuisi. Ensin pienellä liekillä, lopulta täydellä teholla. Samaan aikaan särky ja kipu voimistuu, ja tietämättä ollenkaan miltä reumakipu tuntuu, käytän sitä usein esimerkkinä. Kipu on luissa ja nivelissä ja se on luonteeltaan voimistuvaa. Tämä kipu myös liikkuu, välillä se on pahinta nilkoissa ja tunti siitä kipu on polvissa. Mulla kipu kiipeää myös reiteen asti, aivan kuin kipu olisi reisiluussa. Ja tämä sama tapahtuu käsissä, kipu liikkuu sormien ja olkanivelen välillä. Pahin kipu käsissä on mulla usein ranteissa ja sormissa. Sirinä taas pysyy aikalailla paikallaan, sillä se kattaa kokonaan kädet ja jalat. Jos hermosärky on kovaa, koko kroppa on kuin jännitys- tai käymistilassa. Ja siihen ei auta mikään. Eikä kyllä silloin mitään pysty tekemäänkään. Kädet tärisee ja kaikki energia menee hengittämiseen. Kotona käytän termiä ”itkupotkuraivari-olo” kun haluan sanoittaa, että nyt on ollut kipupäivä. Pahimpina päivinä haluaisin vain olla kuin itkupotkuraivarit saanut lapsi ja raivota pahan olon pois lattialla sätkien.

Jos hermosärkyä on jo aamulla, se ei helpota kuin vasta illalla kaikkien ottamieni lääkkeiden jälkeen. Tällöin päivät menevät vain kivun kanssa selviämiseen. Näistä päivistä ei jää kenellekään mitään kerrottavaa. Mulla on lääkityksenä 4x800mg Gabapentin ja otan yhden tabletin päivän aikana neljän tunnin välein. Kun hermosärky on aamulla siedettävää, yksi tabletti auttaa aina noin kolme tuntia. Kun hermosärky on pientä, sitä vasta tajuaa, miltä hyvä olo tuntuu. Näitä hetkiä saisi olla enemmän, viime viikoilta muistan vain muutamia tällaisia hetkiä. Tällöin maailma on auki, kasvoilla on hymy ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Se on upea tunne! Mutta aivan kuten fatiikin kanssa, liikaa en saisi tehdä, sillä hermosärylläkin on tapana kostaa liika touhotus seuraavina päivinä.  Mutta tähän tottuu. Ja riskejä tulee otettua. Ja välillä, no, välillä suljen korvani soivilta hälytyskelloilta heti aamusta, ja teen mitä lystään. Jos kipu on siedettävän rajoissa, se on mahdollista. Kuumotuksen tunteeseen ja sirinään olen tottunut.  Outo tunne on vasta silloin, kun säryt ovat minimissään tai jopa poissa. Siihen en ole tottunut.