Hitaillaan! - hidasta arkea ms-taudin kanssa

Silmiini osui eilen hyvin ms-tautia ja erityisesti fatiikkia kuvaava lausahdus: ”Hitaasti tekemällä aika kuluu nopeasti.” Kuinka oikeaan osunut huomio!

Fatiikki on pakottanut hidastamaan tahtia. Nyt tekisi mieli muistella sitä yltiötehokasta arkea ja työtä, jota tuli elettyä oikeastaan koko ikänsä, lapsesta aikuiseksi, ennen kuin ms-tauti alkoi nostaa päätään useampi vuosi sitten. En sitä kuitenkaan tee, sillä sen nopean ja tehokkaan elämän ajatteleminenkin saa väsähtämään. Ihan jo hengästyin pelkästä ajatuksesta.

Hitaasti tekeminen on taito, jota olen nyt opetellut tämän kevään, tai oikeammin tämän toukokuun. Toki tahtini on hidastunut jo pitemmän aikaa, mutta vasta eläkepapereiden jättämisen jälkeen toukokuun alussa, minulla on ollut mahdollisuus pysähtyä ja pohtia omassa arjessani kotona möllöttäessäni, mitä tuo hitaasti tekeminen tarkoittaa. Olen ollut sairaslomalla tammikuusta asti mutta vasta toukokuu on ollut stressitön kuukausi.

Herään suht aikaisin aamulla, laitan aamukahvin tippumaan ja tervehdin Ylen Aamu TV:n toimittajia avatessani television. Mitähän aiheita tänään käsitellään? Otan kahvikupin ja Hesarin ja aloitan päivän tärkeimmän hitailun. Aamu TV, Hesari ja kahvi, siihen saan kulumaan aamun. Yhdeksän jälkeen alkaa hitailun toinen tärkeä vaihe, suunnittelu. Mikä on oloni, mitä jaksaisin tänään tehdä, mitä on pakko tehdä ja mitä olisi tänään kiva tehdä. Hyvin usein lopputulos on tiskien laitto, pyykinpesukoneen täyttö ja aamupäiväkahvien keitto. Nämä pienet kodin askareet teen hitaasti, turhia hötkyilemättä. Kahvitauon aikana joudun jo levähtämään mutta mikäs kiire tässä on? Ei mikään.

Juodessani aamupäiväkahvia, palaan siihen suunnitteluun. Olen oppinut itsestäni sen, että aamut ja aamupäivät ovat minulla parasta aikaa, joten nyt, nyt, mitä tekisin? Hiotessani suunnitelmaa päässäni, jään katsomaan Doc Martinia ja hups, kahvi loppui ja kello on jo yksitoista. Aika laittaa pyykit kuivumaan.

Nyt on jo kiire, toimintaa, toimintaa! Avaan koneen ja eksyn netin ihmeelliseen maailmaan. Tuossa menneellä viikolla sain käytettyä kaksi tuntia uuden uikkarin ostamiseen netistä, hitaasti tehden aika kuluu nopeasti. Tänään olen aloittanut tämän blogin kirjoittamisen, siinä tämä aamupäivä mukavasti sujuukin. Eilen sain ihmeellisen touhupuuskan ja siivosin parveketta. Onnistuuhan tuo hitaastikin, aikaisempina vuosina olen päräyttänyt sen kerralla hiki otsalla ja kainaloissa. Eilen homma jäi kesken, tarkoitus oli jatkaa tänään muun muassa parvekelasien pesulla, mutta ei onnistu. Tuo suunnitelma siirtyy to do-listalle. Tein jo eilen liikaa, tipahdin iltapäivällä hermo kireällä täysin uupuneena sohvalle ja huomasin herätessäni, että olin nukkunut parin tunnin päikkärit.

Pidin muuten äsken tauon kirjoittamisesta ja kävin juomassa kahvini loppuun parvekkeella. Rakastan seurata pääskyjen liitoa ja syöksymisiä talomme yllä. Kirjoittaessa ajatus katkeaa säännöllisin väliajoin, onneksi on pääskyt ja aikaa.

Saan helposti tunnin kulumaan siihen, että teen lähtöä ulos. Jos käyn lähikaupassa, mitä pitää ostaa? Kauppalista päivittyy pikku hiljaa. Jos käyn samalla pienellä kävelyllä, minkä reitin jaksaisin tänään kävellä? Otanko mukaan käsilaukun vai mahtuuko avaimet ja rahat taskuihin? Ai mutta siellähän on helle, minunhan on laitettava hame, joten käsilaukku on otettava mukaan. Tunti on itse asiassa lyhyt aika tämän pohdinnan keskellä.

Kello on sujahtanut jo iltapäivän puolelle ja alan väsyä. Mitä jos vain käyn kaupassa ja tulen sen jälkeen pikku päikkäreille? Sillä mennään.

Iltapäivällä mieheni tullessa töistä, vaihdamme kuulumiset ja hän menee päiväunille. Mitäs sitä itsekään tässä sen kummempia tekisi, lämmitän ruuan ja rauhoitun katsomaan eilen illalla tallentamani sarjan uuden jakson.

Alkuilta sujuu rauhallisesti, jutellen ja möllöttäen. Yhtenä iltana suunnittelin erään laskun maksamista toista tuntia, hyvin suunniteltu on hyvin maksettu.

Illalla ihmettelen, mihin tämä päivä taas katosi? Mihin tämä viikko katosi?Juurihan heräsin ja suunnittelin monen moista. Kohta saan laittaa jo silmät kiinni ja herätä aamulla uuteen päivään. Ehkä jaksan huomenna pestä ne lasit? Ei kun hetkinen, suunnittelimme burgeri-lauantaita. En jaksa tehdä molempia, joten lasien pesu menee ensi viikkoon. Ja siis tiistaina on sovittu meno, minun täytyy ottaa maanantai rauhassa. Ja varautua, että keskiviikkona olen normaalia väsyneempi. Ehkä pesen lasit loppuviikosta?

Hitaasti tekeminen varmistaa sen, että jaksan yleensäkin tehdä ja touhuta. Päivät on jaksotettava ja arki ja viikot suunniteltava niin hyvin etukäteen kuin se on mahdollista. Jos touhuan liikaa enkä kuuntele oloani tarpeeksi herkällä korvalla, fatiikki kostaa hyvin pian takaisin. Ajattelen, että tässä hektisessä maailmassa hitailu sopisi hyvin kaikkien arkeen. Kokeile, tee asioita hitaammin ja pidä useampia kahvitaukoja. Varaa suunnitteluun lisää aikaa ja muista katsoa myös ympärillesi. Pääskyt kirkuvat ja kukat tuoksuvat, ihanaa! Istahda hetkeksi ja anna itsellesi lupa hitailuun. Saatat yllättyä positiivisesti.

(mieheni muuten soitti äsken, burgerit tehdäänkin tänään. Aloitan nyt sen suunnittelun, siinä se loppupäivä sitten sujuukin..)