Thassos kutsuu! - matkavalmistelut ja fatiikki

Kaksi päivää lähtöön. Ihanaa! Lähdemme mieheni kanssa kahdeksi viikoksi tutulle Thassoksen saarelle Kreikkaan juhlistamaan 80v synttäreitämme. Lähtö lähenee mutta paljon se on vaatinut.

Fatiikki, kivut sekä käsien ja jalkojen jatkuva sirinä. Hermokivut ovat jostain syystä pahentuneet, maksimimäärä lääkettä ei enää auta. Lisään listalle, ota tämä puheeksi neurologin kanssa.

Matkavalmisteluja olen tehnyt kuukauden verran. Miksi? No ne lusikat. Niitä on joutunut laskemaan ja olen joutunut jaksottamaan kaiken tekemiseni. Tarkkaan.

Kuukausi sitten aloitin valmistelut. Nettikaupoista vähän hepeneitä. Vanhat olivat kutistuneet pesussa.. Listojen tekemistä kaikesta siitä, mitä pitää hankkia/muistaa/tehdä/hoitaa etukäteen/varmistaa/ tilata tai ottaa mukaan matkalle. Mitä saan hoidettua kotoa käsin, mitkä asiat vaativat käyntiä keskustassa, mitkä taas vaativat käyntiä kaupassa tai useammassa. Mitä jaksan ja pystyn tekemään tällä viikolla, mitä pitää hoitaa ensi viikolla? Miten jaksotan kaiken, jotta pysyn tolpillani? Niin, ja ne tilaamani hepeneetkin ovat tulleet postiin, mistä saan kyydin päästäkseni ne hakemaan? Ne ovat vain viikon postissa.

Apteekki. Tsekkaus lääkkeistä, mitkä riittävät, mitä tarvitsee tilata lisää. Ai, en saakaan vielä Tecfideraa tai Gabapentiniä, koska minulla on kotona ”liikaa”. Tilaan ne ja tulen siis apteekkiin viikon päästä. Taas. Mikähän päivä minulle käy, koska sillä tulevalla viikolla on jo ohjelmaa. Fatiikki. Tarkistan siis kalenterini ja menoni. Ja yritän muistaa, että tarvitsen reseptit matkalle. Kaikista kahdeksasta lääkkeestä. Puhelimen muistutustoiminto saa lisää matskua.

Sitä mukaa kun viikot vähenevät, listani kasvavat. Samalla lisääntyy uupumus ja vanhat, vaikean fatiikkiin oireet, lisääntyvät. Aivoni käyvät ylikierroksilla ja kroppani reagoi niihin välittömästi. Kivut lisääntyvät, jaksaminen huonontuu,  keskittyminen on entistä heikompaa, puhuessa sanat hukkuvat ja päivistä tulee yhä tuskaisempia. Joudun lisäämään listalleni jopa uimapuvun, tässä tilassa saattaisin sen unohtaa. Ja aurinkorasvat, ja hameet, ja hammasharjan ja kaikki muut putelit, pussukat, vaatteet ja laturit. Kaiken.

Mutta tämä on sen arvoista. Olen yksi niistä (voisi sanoa jopa harvoista) ms-tautia sairastavista, joka voi parhaiten etelän lämmössä. Päivät kuluvat aurinkovarjon alla maatessa ja meressä uidessa. Illalla auringon laskiessa jaksan kävellä merenrantaravintoloihin syömään ja nauttimaan lasin viiniä. Lämmön ja meren hellivä vaikutus tekee minusta ihan uuden ihmisen. Voin paremmin ja jaksan paremmin. Tämä, juuri tämä, antaa minulle vielä sen yhden lusikan lisää, jotta jaksan nämä valmistelut.

Kaksi päivää. Huomenna aloitan hepeneiden ja purnukoiden kasaamiseen, perjantaina laitan kaiken matkalaukkuihin seuraten listojani. Toki mieheni on auttanut, mutta kun omaan persoonaan kuuluu kaikesta huolehtiminen, siitä ei vain pääse eroon.

Minulla on muuten uusi matkalaukku, jonka kävin ostamassa jo useampi viikko sitten. Se oli listalla ja yhden viikon yksi tärkeimmistä tehtävistä. Check! Thassos, here we come!