Kelluen kuntoutustuelle

Olen pitänyt pienen tauon kirjoittamisesta, mutta täällä ollaan jälleen! Kerrottavaa on paljon mutta nyt mieleni päällä on kaksi asiaa. Paha fatiikkijakso ja kuntoutustuki. Ne liittyvät toisiinsa, yritän avata näitä molempia.

Olimme heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa Thassoksella lomalla. Olimme siellä kolmatta kertaa. Oli kuin toiseen kotiin olisi tullut. En ole koko vuonna voinut niin hyvin kuin siellä. Ja mitä tapahtui, kun tulimme takaisin kotiin? Saimme molemmat, mieheni ja minä, paluumatkalla flunssan ja sen jälkimainingeissa olen voinut aika huonosti. En ole jaksanut  mitään ylimääräistä, en ole jaksanut edes kirjoittaa. Mutta huonoon vointiini liittyy muutakin kuin flunssa. Tajusin nimittäin lomalla, että voidakseni hyvin tarvitsen lämpöä, meren ja rauhaa. Erityisesti meri hoiti minua paremmin kuin mikään muu tähänastinen.

Egeanmeri on hyvin suolainen meri. Se on niin suolainen, että siinä onnistuu kelluminen ilman mitään vaivaa. Uidessani ja kelluessani tunnen kuinka kroppani ja lihakseni rentoutuvat ja jännitykset poistuvat. Koko kahden viikon aikana pidin vain kaksi hotelli-iltapäivää, jolloin jouduin ottamaan päiväunet ja keräämään voimia. Muuten vointini oli erinomainen verrattuna siihen, mitä se on esimerkiksi viimeisen vuoden ollut. Yhtäkään ylimääräistä kipulääkettä en tarvinnut ja jaksoin joka ilta kävellä ravintoloihin syömään. Mutta parasta oli meri. Ensimmäisen viikon olimme vain  rannalla, pötköttelimme varjon alla ja kävimme  uimassa ja kellumassa. Olenkin leikkinyt ajatuksella hakea Kelasta jokavuotista kuntoutusta Thassoksen saarella Kreikassa. Pääseväthän iho-ongelmistakin kärsivät tuetulle lomalle ja kuntoutusjaksolle etelään. Miksen siis minäkin voisi lähteä? Tätä täytyy ehdottomasti tutkia.

Mutta tuo kuntoutustuki. Vietimme lomamme viimeisiä päiviä kun puhelimeni piippasi. Olin saanut sähköpostin. Avasin saamani sähköpostin, se oli Kevalta. ”Olette saaneet postia Kevan omaan palveluun, käykää katsomassa se kotisivuillamme”. Nielaisin pari kertaa tyhjää ja lähdin hakemaan tunnuksiani. Sanoin miehelleni, että tilaa meille oluet, kohta kilistellään joko itkien tai nauraen, iloisena tai surullisena. Noiden muutaman minuutin aikana ehdin surra loppulomaamme jos päätös on negatiivinen sekä kävin kaikki mahdolliset tulevaisuuden skenaariot mielessäni läpi. Jos eläkehakemustani ei ole hyväksytty, tein myös salamannopeasti suunnitelmat ensimmäisille päiville saavuttuamme kotiin.

Minulla tärisi kädet, sydän tuntui haluavan ulos rinnasta kun avasin saamani päätöksen. Mieheni istuu minua vastapäätä kun alan lukea.. löydän termit kuntoutustuki ja ammatillinen kuntoutus. Löydän päivämääriä. Mitä? Kuntoutustuki alkaa jo ensi viikolla? Minulla on kaksi arkipäivää aikaa hoitaa asiani kuntoon kotiin tultuamme. Mutta siis kuntoutustuki? Minunko ei tarvitse alkaa valmistella ansiosidonnaista? Tämän tajuttuani sydämeni rauhoittui, käsien tärinä helpotti ja skoolasimme mieheni kanssa. Työkyvyttömyyseläkettä en saanut mutta sain 6kk kuntoutustuen eli määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen. Olin niin huojentunut, että puheestani ei tullut mitään, katselin vain merelle ja hengitin. Olin saanut sen toiseksi parhaimman päätöksen ja olin tyytyväinen. Hyvin tyytyväinen.

Nyt olemme olleet kotona kaksi viikkoa ja oloni alkaa taantua. Jouduin hoitamaan kuntoutustukeen liittyviä asioita heti palattuamme kotiin. Minulla oli kaksi päivää aikaa. Työnantaja, verottaja, Keva, Kela..  Sain tärkeimmät hoidettua, lopuilla ei ole kiire. Paitsi että huomasin viikonloppuna, että Kela maksaa minulle sairaspäivärahoja vielä elokuulta, se minun täytyy vielä ihmetellen varmistaa ja soittaa uudelleen verotoimistoon. Sairaspäivärahojeni ensisijaisuusajan piti loppua heinäkuun viimeinen päivä. Äh, juuri nyt en jaksaisi. Minun pitäisi voida vain nauttia olostani mutta kaiken kukkuraksi viimeiset kolme päivää ovat olleet pahimmat sitten alkuvuoden erittäin vaikean fatiikki-ja kipujakson. Toissa päivänä en päässyt edes ylös ja itkupotkuraivarit kävivät kylässä. Onneksi tänään on jo helpottanut ja viimeisten päivien uupumus ja kivut alkavat jo unohtua. Tätä tämä on. Tiedän sen. Mutta..

Olen täysin vakuuttunut siitä, että minun täytyy päästä usein ja pitkäksi aikaa lämpöön ja suolaisen meren äärelle. Tuolloin voin hyvin, toimintakykyni on parempi, kivut ovat hallinnassa ja voin meressä uidessani antaa sen hoitaa niin fysiikkaa kuin psyykettäkin.  Mieheni tekee kaikkensa tuon eteen, pöydät notkuvat erilaisia lotto- ja euro jackpot-kuponkeja. Kyllä se vielä natsaa! Tai sitten otan vain yhteyttä Kelaan ja haen kuntoutusta. Voin hakea myös ryhmäkuntoutusta, olisiko halukkaita mukaan lähtijöitä?