Kun kipu valtaa talon

Tunsin sen avatessani silmät aamulla. Päivästä tulisi helvettiä. Useamman viikon hiljaa ja hallinnassa ollut särky oli muuttunut kivuksi. Kivuksi, johon mikään ei auta. Itkupotkuraivarikipupäivä. Se oli täällä taas.

Kipupäivinä keskityn vain hengittämiseen. En pysty syömään, liikkumaan, kuuntelemaan, puhumaan enkä katsomaan mitään. Ainut, mitä pystyn tekemään, on makaamaan ja laskemaan tunteja ja minuutteja seuraavaan lääkkeeseen. Ja hengittämään. Juuri ja juuri. Silmillä on aurinkolasit ja olen peiton alla sikiöasennossa. Tuo kipu on niin kokonaisvaltaista, että se vie ajantajun ja tuo väkisinkin kyyneleet silmiin. Jos jaksaisin, huutaisin. Jos jaksaisin, itkisin ääneen. Jos jaksaisin, raivoaisin ääneen silläkin uhalla, että naapurit soittaisivat ovikelloa ihmetellen mikä on hätänä. Mutta kun en jaksa. Keskityn vain hengittämiseen.

Kipu lamaannuttaa. Minun kipuani ei voi paikallistaa mihinkään erityiseen raajaan tai paikkaan kehossani. Minun kipuani valtaa koko kehoni, joka ikisen soluni. Minun kipuni on kuin talonvaltaaja, se tulee ja asettuu kodiksi minun kehooni. Se ei kysele, se ei varoita eikä se todellakaan kunnioita valtaamaansa taloa. Ja tänään tuntui siltä kuin sen häätämiseen ei riittäisi edes kovimmat pakkokeinot. Omat poliisini, vahvat kipulääkkeet reilulla yliannostuksella, saivat talonvaltaajan lähinnä huvittuneeksi. Siinähän yrität, minä olen tullut tänne asumaan ja pois en lähde.

Onneksi olen jo oppinut kipuni kaavan. Talonvaltaajalla ei ole mielikuvitusta vaan se toistaa aina saman kuvion. Se tulee, lyö minut tainnoksiin, aiheuttaa minulle päivän kahden kestävän toimintakyvyttömyyden mutta omien poliisieni, kipulääkkeiden, sinnikäs ja runsas läsnäolo, saa sen pikkuhiljaa antautumaan. Tänään tuntuu siltä, kellon ollessa kahdeksan illalla, että vastarintaa on murtunut. Kehoni on vielä täysin romuna valtaajan jäljiltä mutta pahin on jo ohi. Loppusiivous vie ainakin päivän mutta olen nyt jo syönyt kevyesti ja odotan vain huomista ja parempaa oloa. Tiedän kuitenkin senkin, että talonvaltaaja, kipu, jää hetkeksi kyttäämään lähistölle. Uusi valtausyritys alkaa heti jos otteeni hetkeksikään herpaantuu. Nämä kipupäivät ottavat niin koville, että palautumiseen pitää varata kunnolla aikaa. Olen jo perunut huomisen avustajani, nyt en voi päästää edes oikeaan kotiini ketään, sillä nurkan takana kyttäävät talonvaltaajat tulevat takaisin sisälle samalla oven avauksella.