Saanko esitellä uuden perheenjäseneni, rollaattorin, Antti Holman!
Tuntuu, että pitäisi kirjoittaa koronasta. Sanottavaa ja pohdittavaa tämän pandemian ympärillä olisi paljon, mutta en jaksa. Elämä on muutakin kuin korona. Elämä on muuttunut, koska korona. Arjen pieniä asioita voi olla vaikeaa huomata, koska korona. Joten, esittelen teille uuden perheenjäseneni, rollaattorin, alias Antti Holman. Ja Antilla ei ole mitään tekemistä koronan kanssa. Ei siis oikealla Antilla, eikä rollaattorillani.
Antti Holma saapui elämääni alkuvuodesta. Uusi avustajani rohkaisi minua tähän adoptioon. Ja kuinka ollakaan, keskellä kaikkein pahinta vaihetta elämässäni, perheeseeni muutti Antti Holma yhdessä Johnny Deppin kanssa. Johnny Depp on pyörätuoli, mutta siitä lisää myöhemmin.
Miksi Antti Holma? Tästä saan kiittää rakasta ystävääni, joka nimesi puoliherjalla niin rollaattorin kuin pyörätuolinkin. Nauroin katketakseni pohtiessamme kumpi on kumpi ja totesimme, että Antti Holman syliin on turha istua, joten pyörätuoli on luonnollisesti Johnny Depp ja rollaattori Antti Holma. Olemme kummatkin näiden hurmaavien taiteilijoiden suuria faneja, joten nimeäminen oli lopulta helppoa ja itsestään selvää. Jos keksit syyn, miksi toinen on Antti ja toinen Johnny, hyvä! Itse en kehtaa sitä tähän rautalangasta vääntää..
Antilla on hyvät oltavat. Jopa niin hyvät, että pyrin ulkoiluttamaan sitä päivittäin. Tänään viimeksi kävimme puolentunnin kävelyllä ja kotiintuomisina oli kuivaa valkoviiniä. Antti on siitäkin kiva perheenjäsen, että saan nauttia viinin ihan itse, ilman keräämistä, ilman tappelua. Antti odottaa kiltisti eteisessä aina seuraavaa ulkoilua.
Mutta miksi Antti? Miksi rollaattori? Jalkani pitävät edelleen hyvin. Kävelen sujuvasti ilman apuakin. Mihin siis tarvitsen Anttia?
En ole tainnut aikaisemmin avata termiä ”fyysinen fatiikki”. Se on nimittäin syy Anttiin, rollaattoriin. Fatiikista olen kirjoittanut paljonkin. Kaikenlainen rasitus saa minut uupumaan. Mutta fyysinen fatiikki on ihan oma lajinsa. Ja se on paha. Se kaventaa elää, se rajoittaa tekemistä.
Fyysinen fatiikki iskee päälle kuin hyökyaalto. Liikkuessani omin jaloin, kävellen, voimat vain häviävät. Olen joutunut jättämään ostokset kauppaan, olen suunnitellut kävelyreittini sen mukaan mistä löytyy levähdyspenkkejä, olen tuntenut ja luullut pyörtyväni voimien hävitessä niin jaloistani kuin koko kropastanikin. Ja kun voimattomuus iskee, siitä palautuminen vie useamman päivän. Omalla kohdallani jopa lähikaupassa käynti, ~300m, saattoi laukaista niin pahan uupumuksen, että muistan raahautuneeni kotiin itku silmässä ja olleeni kiitollinen laittaessani kotini oven selkäni takana kiinni. Minä selviydyin.
Kyse on siis fyysisen suorituksen mukanaan tuomasta uupumuksesta. Ja minun kohdallani tuo fyysinen suoritus saattaa olla hyvinkin pieni, lyhyt, vähäpätöinen tai huomaamaton. Ja ei, kyse ei ole fyysisestä kunnosta. Toki siinä olisi paljon parannettava, mutta kyse on siitä, että hermostoni sanoo sopimuksen irti ilman ennakkovaroitusta, ja siinä sitä sitten istutaan tien laidalla tai kaupan lattialla, koska voimia ei vain ole. Maailma pyörii ympärillä ja käskyt jaloille askelten ottamiseksi ovat poikki. Ja kotiin päästyä seuraavat päivät menevätkin vaakatasossa sohvalla, koska myös fyysinen fatiikki vaatii useamman päivän palautumisajan.
Miksi siis Antti? Koska Antin kanssa minulla on tuki, Antti keventää askeleitani ja hätätilassa voin hengähtää Antin istuimella. Minun ei tarvitse istua maahan tai lattialle.
Joten, jos tapaat minut kylillä ja kylien raiteilla yhdessä Antin kanssa, se vain kertoo siitä, että olen lähtenyt ulkoiluttamaan niin Anttia kuin itseänikin. Antin kanssa minulla on turvallista olla ja Antin kanssa uskallan pidemmälle kuin ilman sitä. Antti on apuväline siihen, että pysyn rohkeammin liikkeessä ja voin tehdä enemmän. Kiitos Antti!
Antti Holma saapui elämääni alkuvuodesta. Uusi avustajani rohkaisi minua tähän adoptioon. Ja kuinka ollakaan, keskellä kaikkein pahinta vaihetta elämässäni, perheeseeni muutti Antti Holma yhdessä Johnny Deppin kanssa. Johnny Depp on pyörätuoli, mutta siitä lisää myöhemmin.
Miksi Antti Holma? Tästä saan kiittää rakasta ystävääni, joka nimesi puoliherjalla niin rollaattorin kuin pyörätuolinkin. Nauroin katketakseni pohtiessamme kumpi on kumpi ja totesimme, että Antti Holman syliin on turha istua, joten pyörätuoli on luonnollisesti Johnny Depp ja rollaattori Antti Holma. Olemme kummatkin näiden hurmaavien taiteilijoiden suuria faneja, joten nimeäminen oli lopulta helppoa ja itsestään selvää. Jos keksit syyn, miksi toinen on Antti ja toinen Johnny, hyvä! Itse en kehtaa sitä tähän rautalangasta vääntää..
Antilla on hyvät oltavat. Jopa niin hyvät, että pyrin ulkoiluttamaan sitä päivittäin. Tänään viimeksi kävimme puolentunnin kävelyllä ja kotiintuomisina oli kuivaa valkoviiniä. Antti on siitäkin kiva perheenjäsen, että saan nauttia viinin ihan itse, ilman keräämistä, ilman tappelua. Antti odottaa kiltisti eteisessä aina seuraavaa ulkoilua.
Mutta miksi Antti? Miksi rollaattori? Jalkani pitävät edelleen hyvin. Kävelen sujuvasti ilman apuakin. Mihin siis tarvitsen Anttia?
En ole tainnut aikaisemmin avata termiä ”fyysinen fatiikki”. Se on nimittäin syy Anttiin, rollaattoriin. Fatiikista olen kirjoittanut paljonkin. Kaikenlainen rasitus saa minut uupumaan. Mutta fyysinen fatiikki on ihan oma lajinsa. Ja se on paha. Se kaventaa elää, se rajoittaa tekemistä.
Fyysinen fatiikki iskee päälle kuin hyökyaalto. Liikkuessani omin jaloin, kävellen, voimat vain häviävät. Olen joutunut jättämään ostokset kauppaan, olen suunnitellut kävelyreittini sen mukaan mistä löytyy levähdyspenkkejä, olen tuntenut ja luullut pyörtyväni voimien hävitessä niin jaloistani kuin koko kropastanikin. Ja kun voimattomuus iskee, siitä palautuminen vie useamman päivän. Omalla kohdallani jopa lähikaupassa käynti, ~300m, saattoi laukaista niin pahan uupumuksen, että muistan raahautuneeni kotiin itku silmässä ja olleeni kiitollinen laittaessani kotini oven selkäni takana kiinni. Minä selviydyin.
Kyse on siis fyysisen suorituksen mukanaan tuomasta uupumuksesta. Ja minun kohdallani tuo fyysinen suoritus saattaa olla hyvinkin pieni, lyhyt, vähäpätöinen tai huomaamaton. Ja ei, kyse ei ole fyysisestä kunnosta. Toki siinä olisi paljon parannettava, mutta kyse on siitä, että hermostoni sanoo sopimuksen irti ilman ennakkovaroitusta, ja siinä sitä sitten istutaan tien laidalla tai kaupan lattialla, koska voimia ei vain ole. Maailma pyörii ympärillä ja käskyt jaloille askelten ottamiseksi ovat poikki. Ja kotiin päästyä seuraavat päivät menevätkin vaakatasossa sohvalla, koska myös fyysinen fatiikki vaatii useamman päivän palautumisajan.
Miksi siis Antti? Koska Antin kanssa minulla on tuki, Antti keventää askeleitani ja hätätilassa voin hengähtää Antin istuimella. Minun ei tarvitse istua maahan tai lattialle.
Joten, jos tapaat minut kylillä ja kylien raiteilla yhdessä Antin kanssa, se vain kertoo siitä, että olen lähtenyt ulkoiluttamaan niin Anttia kuin itseänikin. Antin kanssa minulla on turvallista olla ja Antin kanssa uskallan pidemmälle kuin ilman sitä. Antti on apuväline siihen, että pysyn rohkeammin liikkeessä ja voin tehdä enemmän. Kiitos Antti!
Onneksi on nämäkin menopelit keksitty. Hyviä apuvälineitä. Meillä myös äidillä on rollaattori, hän kun on kärsinyt erilaisista kivuista jo pidemmän aikaa. Myös senioriskootteri on sellainen jota olemme harkinneet, uskon että siitä hän voisi myös pitää. Hienoa kuulla että rollaattori tuo sinulle turvallisuuden tunnetta!
VastaaPoista