Saa valittaa!

Oot vaan positiivinen! Kyllä se siitä! Positiivinen ajattelu auttaa katos jaksamaan. Ja oireetkin vähenee. Teet kivoja asioita ja pidät mielen korkealla. Kuinka paljon saa valittaa ja onko valittamisesta mitään hyötyä? Mikä tekee valittamisesta niin vaikean ymmärtää?

Myönnän, olen itsekin keskittynyt tässä blogissa, tähän mennessä, valittamiseen. Tai no, valittamiseen ja valittamiseen, ehkä ennemminkin kirjoitan arjen haasteista, jotka saatetaan nähdä ja ymmärtää valittamisena. Minulle ne ovat normaalia, juuri sitä arkea, ja se oli yksi iso syy blogin aloittamiseen.Tekstit voidaan lukea valittamisena tai ne voidaan lukea inhorealismina. Niin tai näin, aion nyt valittaa. Nimittäin valittamisen väheksymisestä.

Sitä on ihan tutkittukin. Kiroilu vähentää kivun tunnetta. Kun lyö varpaansa tuolin jalkaan, kunnon sadattelu helpottaa. Kun ovenkarmit hyökkivät päälle, muutama alitajunnasta ryöppyävä voimasana ja avot, jo sai karmit kuulla kunniansa ja olo on parempi. Muistan, kuinka töissä olen pitänyt lapsen kanssa puhuttelua pöydän kulmalle, joka oli osunut lapsen kulkureitin  tielle. Muutama sormen heristys ja soo soo pöydälle ja lapsen kasvoilla oli jo hymy eikä kipua enää muistettu. Miksei tämä sama mekanismi voisi tai saisi olla käytössä myös meidän aikuisten maailmassa? Kun hetken heristää taudille tai ongelmalle sormea, sitä keskimmäistä, olo usein helpottaa. Jos vielä heristää niillä molemmilla keskimmäisillä yhtä aikaa, sitä saattaa kohta olla jopa positiivinenkin. Olen itse heristellyt aika paljonkin ja koen, että se on auttanut. Se, että osan keskisormen heristämisestä tekee julkisesti, on ilmeisesti se ongelma. Vaikeita ja kipeitä asioita ei saisi sanoa ääneen. Ei sairas eikä terve. Kärsivän tulisi kärsiä hiljaa ja olla valittamatta. Mutta mutta. Nyt tulee se iso, paha mutta.

Mutta kun hiljaa kärsimisessä ei ole mitään hienoa tai tavoiteltavaa. Hiljaa kärsiminen ei tee meistä parempia ihmisiä. Hiljaa kärsivä ei saa gloriaa, vaikka joskus on niin opetettukin. Hiljaa kärsivä huomaa pian kärsivänsä vielä enemmän ja sitten se soppa on valmis. Elämä on niin pahasti solmussa ettei sen avaamiseen enää muutamat sormien heristelyt auta. Elämä ei ole helppoa kenellekään ja elämään kuuluvat myös ikävät ja vaikeat asiat. Elämään kuuluu myös valittaminen. Jokainen meistä on valittanut ja kaikki me tiedämme, kuinka puhdistavaa kunnon valittaminen voi olla. Väitän jopa, että vasta valittamisen jälkeen jotain uutta voi syntyä. Vasta valittamisen jälkeen näemme erilaisia ratkaisumalleja. Vasta valittamisen jälkeen olo on vastaanottavainen kaikelle sille positiiviselle ja kivalle. Jos mieli on täynnä valittamista mutta sitä ei saa missään millään tavalla purkaa pois, mielessämme ei ole tilaa millekään muulle. Ja se on huono asia. Huono ja pelottavakin asia.

Mutta miksi valittamista on niin vaikea vastaanottaa? Miksi me koemme velvollisuudeksemme saman tien ladella latteuksia kun toinen valittaa? Miksi valittaminen on niin paha asia? En osaa sanoa. Toki on niin, että ne paljon valittavat ovat oma rotunsa, mutta nyt en tarkoitakaan sitä. Miksi emme pysty hyväksymään valittamista edes pienissä määrin? Onko meidän suomalaisten DNAssa jotain sellaista, joka aktivoituu toisen valittaessa? Jotain me valittamisessa  pelkäämme ja välttelemme. Sanonkin, valita, kiroile ja heristä tänään, huomenna tai ensi viikolla kun siihen on tarve. Jos voit vielä valittaa yhdessä toisen kanssa, aina parempi. Anna mennä! Valittaminen voi olla  paras lahja jonka voit itsellesi ja hyvinvoinnillesi antaa.






Kommentit

  1. Hei. Löysin juuri blogisi ja luin ensimmäiseksi tämän postauksen. Jotenkin otsikko puhutteli minua tänään kroonisten kovien kipujen lyödessä lävitseni kovemmin!

    Tekstin sisältö oli tärkeä ja hyvä kannanotto! Se oli myös kivasti kirjoitettu. Varmasti palaan vielä blogiisi paremmalla aikaa:) Terkuin Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anne!
      Jostain syystä en ole saanut tietoa kommentistasi, olen pahoillani!

      Kiva, että olet löytänyt blogini. Pyrin kirjoittamalla auttamaan itseäni ymmärtämään tätä tautia ja sen oireistoa paremmin. Haluan myös rehellisesti avata niitä fiiliksiä, joita itselleni arjessa tulee. Toivottavasti löydät muitakin tekstejäni, mun täytyy käydä kurkkimassa sun blogia 🙂.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Thassos kutsuu! - matkavalmistelut ja fatiikki

Kelluen kuntoutustuelle

Olet vielä niin nuori! - ajatuksia työstä ja työkyvyttömyydestä